VÄLIAIKAINEN ASUNTO

Muuttaminen herättää pohtimaan totuttuja rutiineja

Tykkään muuttamisesta. En niinkään tavaroiden pakkaamisesta ja niiden kantamisesta vaan siitä tunteesta kun tyhjä asunto siivotaan lattiasta kattoon ennen muuttoa, ja sinne asettelee ne omat tavarat paikoilleen. Kaikki on uutta ja omat tutut rutiinit hakevat osittain muotoaan uudessa ympäristössä. Jokainen koti opettaa aina jotain uutta.

Olemme asuneet melkein vuoden noin seitsemänkymmenen neliön kokoisessa asunnossa satavuotiaassa kyläkoulussa. Seuraavaksi muutamme väliaikaisesti rivitalo kolmioon. Se on seitsemäs kotini, mikä tarkoittaa keskimäärin, että olisin asunut jokaisessa noin 4,2 vuotta. Kaksi vessaa ja sauna kuulostavat arjen pelastukselta tässä elämänvaiheessa. Kaappitilaa tulee käyttöön nykyistä enemmän. Arkea tulee haastamaan se, että yhteen makuuhuoneista säilömme kaiken ylimääräisen mikä ei mahdu muuten asuntoon eli ei olohuonetta tai omaa makuuhuonetta vanhemmille. Toinen väliaikanen vuosi starttaa tämän muuton myötä.

Kyläkoulussa asuessa lastenhuone oli kaukana keittiöstä, siksi seuraavassa asunnossa lastenhuone sijoitetaan niin, että keittiöstä näkee lasten leikit. Sohva ei mahdu enää ruokapöydän kanssa samaan tilaan, vaan sijoitamme sen lastenhuoneeseen. Siellä vietämme paljon aikaa yhdessä. Kolmannesta makuuhuoneesta tulee työhuone ja tavaroiden säilytyspaikka. Kuluvasta vuodesta tulee kiireinen keväällä alkaneen rakennusprojektin myötä.

Alla suuntaa antava pohjakuva asunnosta:

Meidän taival vanhassa kyläkoulussa on lopuillaan. Huoneet olivat suuria ja valoisia. Kaappitilaa oli vähänlaisesti, vaatehuoneeseen mahtui runsaasti tavaraa säilytykseen. Lasten vaatteet mahtuivat kaappiin pystyviikattuina. Aikuisten vaatteet olivat asumisen ajan tunnetun huonekalujätin sinisissä kasseissa. Keittiön vetolaatikoihin mahtui hyvin tavarat järjestykseen ja 80cm leveät laatikostot olivat käteviä käyttää. Keittiön huonosti toimivalla uunilla ruuan valmistuminen venyi ja tasotilaa oli käytössä vähänlaisesti. Integroituihin kylmäkoneisiin ihastuin ja keittiön seinällä olevalle liitutauluseinälle sai mahtumaan muistettavia asioita suuren määrän. Vessasta puuttuva käsisuihku vaikeutti lasten potan ja kissanhiekkalaatikon huuhtomista. Uunien lämmittäminen oli tunnelmallista, mutta päivittäin tehtynä työlästä ja sotkuista. Ikkunat sekä ovet olivat vetoisia ja lattiat kylmiä. Hirsiseinät toivat miellyttävän pehmeän äänimaailman. Vanhat pihapuut ja maaseudun rauha tekivät pihapiiristä ainutlaatuisen. Ikkunasta avautuva maisemaa katseli ihastellen. Asunto oli siisti ja remontoitu vanhaa kunnioittaen.

TEKSTI: TALO TAIVAL KUVAT: TAIVALDECO

Close Menu